Fysioterapeuteista apua nopeuteen ja voimaan

Uuden harjoituskauden alkaessa viime syksynä kirjasin ylös tavoitteita, joiden oli määrä olla saavutettuna kesäkuussa kilpailukauden kynnyksellä. Tärkeimpinä kehityskohteinani pidin nopeuden ja voiman lisäämistä, sekä tietenkin ehjänä ja terveenä pysymistä – edelliskaudesta kun kulutin yhteensä noin yhdeksän viikkoa sängyn pohjalla makoillen. Nyt kymmenen kuukauden raaston jälkeen voin taputtaa itseäni selkään tavoitteideni saavuttamisesta. Tilanne, jossa tällä hetkellä olen nopeuden ja voiman, sekä erityisesti näiden keskinäisen suhteen kanssa on jotain aivan muuta kuin edellisvuonna tähän aikaan. Tai oikeastaan koskaan aikaisemmin.

Aloitimme syksyllä 2018 pitkäjänteisen ja kunnianhimoisen projektin yhdessä FYSIO 2000:n kanssa uunituoreen yhteistyömme myötä. Fysion kuntosalipalvelut ovat olleet mulla käytössä jo pidempään akatemian kautta, mutta syksyllä sain mahdollisuuden aloittaa yrityksen kanssa tiiviimmän yhteistyön. Itselleni kävi tämän yhteistyökeissin kanssa niin sanotusti onni onnettomuudessa: alun perin päädyin nykyisten fyssareideni ja voimavalmentajieni Tommin ja Annmarin vastaanotolle nilkuttaen tulehtuneen akillesjänteen vuoksi. Heidän hierontapöytänsä ja etenkin Shockwave-laitteensa ehtivät tulla hyvinkin tutuiksi kisakauden jälkeistä vammaa parannellessa, mikä lopulta ajoi minut ymmärtämään ja sanomaan ääneen ”mä tarvitsen teitä ja haluan antaa jotain takaisin”.

Iskimme kättä päälle ja käänsimme katseemme samaan suuntaan: kohti ehjää, nopeutta ja voimaa kehittävää harjoituskautta. Tiimini, johon tässä vaiheessa kuuluivat äitini, valmentajani ja rahalliset tukijani, kasvoi kahdella ammattitaitoisella osaajalla. Tommi on yksi Suomen harvoista sertifioiduista urheilufyssareista, ja Annmari entinen huippuluokan hiihtäjä, joten heidän osaamiseensa ei ole ollut hankala luottaa.

Pelkkä kädenpuristus ei ole tuonut minua tähän pisteeseen, jossa voin nyt ylpeänä seistä kilpailukauden nurkilla. Voimaharjoitteluni muuttui radikaalisti. Yhdessä valmentajani kanssa Tommi ja Annmari suunnittelivat mulle voimaohjelman, joka sovitettiin muuhun harjoitteluuni. Peruskuntokaudella harjoitettiin perusvoimaa ja tekniikkaa sekä keskityttiin erityisen paljon loppukesästä vaivanneen akillesjänteen kuntoutukseen ja tulehduksen uusiutumisen estämiseen vahvistavilla harjoituksilla. Kuuden viikon perusvoimakauden jälkeen siirryttiin pariksi viikoksi maksimivoimaan, jonka jälkeen kesää kohti on menty nopeusvoimaan keskittyen. Kehitys on ollut silmin nähtävää: levypainojen koon positiivisen muutoksen lisäksi myös juoksu on saatu näyttämään – ja tuntumaan – voimakkaammalta, tasapainoisemmalta ja terävämmältä. Kehittyneet voimatasot ja erityisesti nopeusvoiman paraneminen ovat mahdollistaneet pikajuoksumaisemman juoksuasennon ja useamman onnistuneen telineharjoituksen (joita ei ole aikaisemmin mun osalta nähty!).

Voimaharjoitteluni toteutettiin ennen lähinnä oman kehon painolla: se koostui loikista, portaista, mäkiharjoituksista ja lihaskunnosta/kuntopiiristä, sekä kevyillä painoilla erilaisista kyykyistä. En tarkasti osaa sanoa, mutta edes jotain suuntaa antavaa veikatakseni edelliskaudella tein kyykkyä maksimissaan kuudellakymmenellä kilolla. Siis ihan maksimissaan, useimmiten ehkä neljäkymmentä riitti. Joulukuussa 2018, kun voimaprojektia oli takana seitsemisen viikkoa, kyykkäsin 3x110kg ensimmäisessä maksimivoimaharjoituksessani. Älyttömän siistiä.

Uusia juttuja tuli uusien treenikuvioiden myötä tuhat ja yksi, mikä motivoi mua haastavuudellaan. Aikaisemmin olin ollut tekemisissä vain naisten tangon ja parin levypainon kanssa, joten olin innoissani päästessäni tutustumaan muihinkin salin vempaimiin. Yksinkertaisetkin liikkeet tuntuivat aluksi vierailta ja vaikeilta, ja muistan ensimmäisinä salikertoinani tuntevani jotain häpeän kaltaista osaamattomuudestani. Se on tietenkin luonnollista ja täysin ok, mutta ilmeisen turhaa. Joissakin treeniympäristöissä on ahdistavaa olla se ”huonompi” ja kokematon keltanokka, mutta nyt ahdistus siitä oli helppo sivuuttaa ja keskittyä rennon mukavasti omaan tekemiseen (mukavasti ja mukavasti, maitohapot sattuu).

Ihan täysin ongelmitta tästäkään kaudesta ei kuitenkaan ole selvitty. Voisi kuvitella kymmenettä vuotta kilpailevan urheilijan ymmärtävän, että harjoitusmäärien kasvaessa lihashuollon määrän tulisi nousta vähintäänkin samassa suhteessa. Hävettää myöntää, että en ymmärtänyt asian tärkeyttä ajoissa, ja säännöllisistä hieronnoista huolimatta hankkiuduin kokovartalojumiin. Muistakaa rakkaat lapset, että pelkkä hieronta ei riitä, eikä venyttely ole turhaa, vaikka vähän tylsää kylläkin. En voi välttyä sanonnalta ”tyhmästä päästä kärsii koko kroppa”, sillä uudenlainen, rankempi voimaharjoittelu, jota en kompensoinut omatoimisella ja nimenomaan itse toteutetulla lihashuollolla veti kropan niin jumiin, että olen viime viikot taistellut uuden vaivan kanssa.

Todennäköisesti isovarpaan koukistajalihaksen jänteeni on oikeasta jalasta ärtynyt ja ainakin jonkin aikaa sitten ollut jopa tulehtunut. Fysion kanssa olemme aloittaneet vaivan vaatimat toimenpiteet ja mm. Shockwave-hoidon, joka syksyllä pelasti mut akillesjännevammasta. Nytkin tämä jalka on hoitojen jälkeen palautunut juostavaan kuntoon, mutta vahvistavien liikkeiden tekemistä ja fyssarikäyntejä jatketaan edelleen. Kesän kannalta ei siis onneksi huolestuta!

Harjoituksellisesti tämä osa tavoitteistani on saavutettu jo ennen kauden alkua, enkä malta odottaa, että pääsen kesällä nauttimaan työn tuloksista. Toki puutteita ja haasteita löytyy edelleen yllin kyllin, esimerkiksi juuri omatoimisen lihashuollon osalta, mutta syksyllä mustalla valkoiselle kirjoitetut kehityskohteet eivät tunnu enää läheskään yhtä suurilta heikkouksilta kuin vuosi sitten. Eikä tavoitteiden toteutuminen tarkoita alkuunkaan sitä, että nyt voisi vain olla möllötellä ja odotella onnistumisia kilpakentillä – nythän tämä kaikki vasta alkaa!

Lue lisää www.veeraperala.fi