Kokemuksia FYSIO PT:n kanssa treenamisesta

Kokemuksia FYSIO PT:n kanssa treenamisesta:

EDISTYMISTÄ, VAHVISTUMISTA ja KIPUJEN KANSSA TASAPAINOILUA

 

Annoimme kynän asiakkaallemme Katille:

Helsingin toimipisteen vetäjän, personal trainer ja fysioterapeutti Matiaksen tapasin ekan kerran noin viisi vuotta sitten, kun senhetkinen avopuoliso raahasi mukaan treeneihinsä. Sain tuomiokseni umpikieron olemuksen ja olemattomat pakaralihakset – juuri ne maagiset sanat, joita jokainen nainen haluaa kuulla itsestään. Pyysin rehellisen palautteen ja sain sen. Siitä meidän yhteinen tarina alkoi.

Olen jonkin verran pelannut mailapelejä, vetänyt syketreenejä altaassa ja tehnyt pitkää kävelylenkkiä, siinäpä. Aloitettiin siis kohtalaisen alusta, sitä loputonta jalkakyykkyjen määrää ja meikäläisen manaamista! Ja aina sain vastauksena: ”Älä muuta viserrä!” Mutta tuloksia syntyi, löysin kadonneet pakaralihakseni ja paino putosi. Opin tuntemaan itseni urheilevana astmaatikkona: kuinka tarkkailla sykettä ja miten treenata oikein. Ja oivalsin, mikä on oman hyvinvoinnin perusta – vahva alaselkä ja treeneissä avatut lonkat. Se, että selkäranka eli meidän kesken tuttavallisesti ruoto on auki. Baarimikkona selkä on jatkuvasti jumissa työtehtävien fyysisten toistomäärien vuoksi, ja vaikka kuinka haluaisi, työergonomia ei aina toteudu.

 

PT treenit vaihtuivat välillä kuntoutukseen

Kaikki oli auvoista – kunnes loukkaantuminen nro yksi iski. Oikean polven siteet menivät molemmin puolin. Harjoittelin kävelemään uudestaan. Tuskaisen hitaasti lenkit pitenivät. Aloitettiin yläkropan voimatreeneillä. Hiljakseen saatiin alakroppa alle ja treeneihin mukaan. Se oli mentaalipuolella turhauttavaa aikaa, mutta luotin Matiakseen kuin kallioon: vielä tehdään syviä jalkakyykkyjä! Aina, kun itsellä meni usko, Matias uskoi meidän kahden edestä.

Sitten pätkähti palettiin loukkaantuminen nro 2: kaaduin olkapää edellä selälleni ja reväytin solisluun pehmytkudokset. Vanhan, oikean olkapäävamman lisäksi suojelin vasenta kättäni. Kolme neljästä raajasta oli puolirikki. Vaihdettiin suunnitelmaa: tehtiin voimatreenejä jalkoihin ja keskivartaloon. Olin onnistunut loukkaantuneena kerryttämään itselleni komean keskivartalopainoitteisen läskipuvun. Lyötiin lukkoon tavoite, että kiloja ropisee -20 kg. Tahti on, mitä on, kunhan suunta on alaspäin ja se tehdään järkevästi: herkut veks, kotiruokaa lautaselle ja säännölliset ruokavälit, unta ja liikuntaa lisää. Vettä olen aina juonut paljon. Yhteisymmärrys oli siitäkin, että tuloksia syntyy sen mukaan, kuinka ruodussa pysyn.

 

Ei se, kuinka komeasti sieltä hepan selästä lentää jatkuvasti pois, vaan kuinka ketterästi sinne kivutaan takaisin!
Ja mulla on siihen kiipeämiseen planeetan paras ja hauskin koutsi tukena.

Nyt nostellaan jo laitteiden pohjimmaisia levypainoja nippuina ylös ja tsemppilause on lyhentynyt muotoon ”Älä muuta – – !” Lisäksi nyrkkeily on astunut omaksi lisälajiksi perustreenien ja liikkuvuusharjoituksien oheen. Koko ajan testataan, kuinka pitkälle voidaan viedä tämän raajarikon treenejä; se on jatkuvaa peilaamista edistymisen, vahvistumisen ja kipujen tasapainottelun suhteen. Matiaksella on luotto siihen, että osaan kuunnella omaa kroppaani ja kommunikoida siitä hänelle. Siitä tunnit aina rakentuvat, katse tulevassa.

Mikä motivoi peruskuolevaista vetämään läkähdyttävät treenit läpi?

Meikämonnille porkkanana riittää treenien päälle Matiaksen keittämät kaupungin parhaimmat sumpit ja mahdollisesti vielä vikat vitsit ennen lähtöä.

 

– Kati

 

Suihkun jälkeen vielä naama punaisena, kädet täristen, mutta perin onnellisena juuri siinä hetkessä.