Urheilijan kokonaisvaltainen kuntoutuminen

Mitä urheilijan kokonaisvaltainen kuntoutuminen leikkauspöydältä takaisin kohti oman suorituskyvyn huippua vaatii?

Motivaatiota ja ääretöntä paloa omaa lajia kohtaan. Urheilijalle keho on työväline. Leikkauksen jälkeen keho on saatava uudelleen kestämään kovaa rasitusta. Urheilijan keho on saatava fyysisesti kuntoon sekä henkisesti voimaan hyvin, jotta menestyminen urheilussa olisi taas mahdollista. Suorituskyvyn jokainen palanen on saatava kasattua uudestaan kokoon. Ensin on pystyttävä selviytymään päivittäisistä toiminnoista itsenäisesti. Sen jälkeen on opittava motorisia perusasioita pikakelauksella uudestaan, palautettava liikkuvuus, voima-, kestävyys- ja nopeusominaisuudet sekä lajitaidot leikkausta edeltävälle tasolle päästäkseen taas kehittymään entistä kovemmaksi urheilijaksi. Kaikkeen tähän urheilija haluaa pystyä mahdollisimman nopeasti ja kaikessa tässä ”urheilijan pään on pysyttävä mukana”.

Olin kahdeksan viikkoa sitten oikean lonkan tähystysleikkauksesta, jossa rakenteellisesti ahdasta lonkkaani (FAI) avarrettiin sekä revennyt rustorengas (labrum) kiinnitettiin paikoilleen ankkureilla. Leikkauspäätös oli minulle yhtä aikaa helpotus sekä pettymys pitkän kipujen kanssa taistelun ja yli vuoden kestäneen kuntoutuksen jälkeen. Urheilijan elämää oli hetki katsottava hyvin erilaisesta näkökulmasta. Leikkaukseen liittyy aina hyötyjen lisäksi riskejä ja ennen leikkausta sekä leikkauksen jälkeen mieli pohdiskeli monenlaisia asioita. Päättyykö urheilu-urani tähän, pystynkö kävelemään enää koskaan, jääkö minulle loppuelämäkseni jotain kipuja?

Kuntoutuksen helppous ja haasteet?

Ennen leikkausta ajattelin kuntoutuksen olevan jotenkin hyvin erilaista ja poikkeuksellista aikaa urallani. Monella tapaa se on sitä ollutkin niin hyvässä kuin pahassa. Aika nopeasti kuitenkin olen saanut huomata, ettei arki eroa totutuista rutiineistani niin paljon kuin olin ajatellut. Kuntoutumisessa ja urheilussa kehittymisessä pätee ihan samat lainalaisuudet. Oikeassa suhteessa rasitusta ja lepoa vie molemmissa eteenpäin. Liika on liikaa ja vain oikeaan aikaan tehdyt oikeat asiat vievät optimaalisesti eteenpäin. Harjoituksia tehdään useamman kerran päivässä, välissä levätään, syödään ja palaudutaan. Harjoituksiin tulee askel kerrallaan lisää haasteita ja aivan niin kuin muutenkin urheilussa on tärkeää että harjoittelussa edetään maltillisella progressiolla, kehoa kuunnellen eteenpäin. Ja tietenkin, kaikki tuo on helpommin sanottu kuin tehty.

Haasteena kuntotutumisessa mielelleni on ollut ymmärtää, kuinka iso kuormitus ja stressitekijä itse leikkaus sekä koko ajanjakso ovat olleet keholleni. Olen tottunut kovaan harjoitteluun ja yhtäkkiä lyhyet sekä aiemmassa mittakaavassa helpot harjoitteet saivat ja saavat edelleen minut väsähtämään. Oman mielen käsitys siitä, mikä määrä harjoittelua ja minkälaista on riittävästi, oli erityisesti aluksi aivan hukassa. Mieli on niin monesti halunnut tehdä enemmän kun keho on kestänyt ja järki antanut tehdä. Alkuvaiheessa kipu aiheutti ajoittain kovaakin pelkoa leikatun lonkan hajoamisesta sekä epävarmuuden tunteita, missä mittakaavassa kipu olisi tilanteeseen nähden normaalia. Epävarmuuden tunteet kuntoutumisesta ja epäilyksen häivähdykset siitä, tuleeko jalasta koskaan enää hyvää ja kivutonta ovat olleen monta kertaa läsnä. Oma jalka on tuntunut välillä aivan vieraalta, jonkun toisen jalalta.

Yösykkeet kertoivat aluksi karua kieltä kehon kuormittuneisuudesta leikkauksesta ja muistuttelevat siitä vielä näin kahdeksan viikon jälkeenkin. Nukkuminen oli etenkin alkuvaiheessa hyvin katkonaista ja haastavaa yhdessä asennossa paikallaan nököttämistä. Nyt kahdeksan viikon jälkeen odotan edelleen sitä ensimmäistä yötä kun saan herätä aamulla ilman yöllistä heräilyä asentoa vaihtaessa. Myös alkuvaiheen avuntarve kaikissa arkipäivän toiminnoissa yllätti ja oli jopa mielelleni rasittavaa. Oli vaivaannuttavaa pyytää kokoajan apua, kun jopa sängystä nousemiseen tarvitsi ensimmäisen viikon ajan avustajan ja sukat eivät menneetkään ensimmäiseen viiteen viikkoon omin avuin jalkaan. Kaikki arkipäivän toiminnot veivät varmaan normaaliin verraten varmaan kolminkertaisesti aikaa.

Yksi tähän mennessä haastavimmista ja eniten turhautumista aiheuttaneista asioista on ollut kävelyn opetteleminen. Kahden viikon jälkeen leikkauksesta sain ruveta harjoittelemaan kävelyä ilman apuvälineitä kivun sallimissa rajoissa ja varata koko painoni leikatulle raajalle. Äkkiseltään ajattelin, että sitten vaan kepit nurkkaan ja kävelemään. Käytäntö ei ole ollut alkuunkaan niin helppoa. Harjoittelen vieläkin kahdeksan viikon jälkeen täysin normaalia kävelyä. Minulle on ollut myös hyvin häkellyttävää huomata, kuinka paljon eri lihaksia on ja on ollut leikkauksen jälkeen ”pois pelistä”. Kuntouttaminen ei ole rajoittunut vain lonkan seutuun, vaan huonosti aktivoituvia tai aktivoitumattomia lihaksia oli koko alaraajassa ja keskivartalossa. Tiesin myös hyvin ennen leikkauspöydälle menoa, että matka kuntoutuksen parissa on pitkä, mutta onneksi en todellisuudessa ymmärtänyt kuinka pitkä ja kokonaisvaltainen se on.

Kokonaisuudessaan alkuvaiheen kehitys on ollut huimaa ja väittäisinkin, ettei urheilija pysty kokemaan näin kovaa kehitystä näin nopeassa ajanjaksossa koskaan muuten urheilu-urallaan. Jokaisen uuden asian oppiminen ja kehittyminen tuntuu ihan perhanan hyvältä. Hurjan kehittymisen tuomaa lapsenomaisen onnistumisen, innostumisen ja pystyvyyden tunnetta on vaikea edes sanoin kuvailla. Ajatteluni leikkauksen jälkeen on kääntynyt urheilun suhteen todella positiiviseksi ja huomaan keskittyväni negatiivisten asioiden ja puutteiden sijaa siihen mihin kaikkeen jo pystyn ja mitä kaikkea voin tehdä. Tuon oman mielen ajattelutavan muutoksen toivon pysyvän matkassa mukana myös tämän prosessin jälkeenkin urheilu-urallani!

Minulle tämä kuntoutuksen matka on tähän mennessä ollut aikaa pysähtyä hetkeksi ja katsella itseäni sekä omaa urheilu-uraani uudessa valossa. Näiden viikkojen aikana mukaan on mahtunut kaikenlaisia hetkiä ja tunteita äärilaidasta toiseen. Onneksi tukena ja turvana kaikissa hetkissä ovat olleet läheiset ihmiset sekä kuntoutuksen ammattilaiset. Minulle on ollut todella tärkeää, että olen voinut kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ihan minä hetkenä tahansa minua auttaneilta kuntoutuksen ammattilaisilta. Uskon vahvasti siihen että leikkauksen jälkeen urheilijalla on mahdollisuus ammattilaisten kanssa tehdyn hyvän kuntoutuksen jälkeen palata niin fyysisesti kuin henkisestikin entistä vahvempana takaisin kilpakentille! Olen myös äärettömän kiitollinen, että olen saanut hyödyntää Fysio2000 loistavia mahdollisuuksia kuntoutumiseen sekä sen nopeuttamiseen.

 

 

Hennariikka Rahkola

Maastohiihtäjä